Pikkuisen Helli-tytön peitto

Sisareni, Helli-tytön Mummi, sai ison Pirteän Koivikon (täällä) lahjaksi. Lapsenlapsi sai eilen pienen Pirteän Koivikon. Edelleenkään en ole tyytyväinen en taustaan (ryppyinen) enkä reunoihin (kupruilevat). Tässä tikkasin runkojen reunoja, kelpaa niitä katsella ja päälle puklailla :). 

Peiton koko on 90 x 130 cm, välissä on vanha huopa huovutettuna. Lämpöeristystä lattialla ajattelin, en tosiaankaan pesua enkä kuivaamista, höh!

                             Nimilappu on pehmeän pyöreä, kiinnitin pienillä pistoilla.

Peiton käärin rullalle ja sidoin keltaisella silkkinauhalla, sitä löytyi omasta laatikosta. Rusetin alle ujutin vielä omenamekon (katso täältä) sekä omatekemäni marmoroidun kortin. Kuvan otin kännykälläni, 

                                                  terveisin,

                         

vauvan unipussi

Tänään sain tärkeän tehtävän, kun minusta tuli erään pienokaisen (syli)kummitäti. Tärkeää hetkeä oli muistettava tärkeällä lahjalla, vauvan unipussilla, jossa tämäkin vauveli tykkää köllötellä. Kankaaksi valikoitui ohut trikookangas, sillä vauva on usein kuumissaan, eikä esim. fleece olisi tullut kuuloonkaan. Kasvunvaraa pussissa on tällä hetkellä 5-kiloiselle vauvalle melkein liikaakiin, sillä koko on tarkoitettu 0-6 kk -ikäisille. Aikamoinen ikähaarukka, kun miettii, miten valtava kokoero on ihan pienen ja puolivuotiaan välillä. Noh, eipähän jää hetkeen pieneksi ainakaan. ;) Kaavan löysin täältä.

Oikeassa sivusaumassa on neljä nepparia pukemisen helpottamiseksi. Olkaimissa on kaksi eri pituussäätöä. 

Tämän vuoden ompelut vihdoin korkattu! :)

Terveisin,

Tytär

paloturvallisuuden tarkistus

Eilen viesteilin Tilkunviilaajan kanssa edelliseen postaukseen liittyen videonauhan paloturvallisuudesta. Olin jo kokeillut kutomon ulkopuolella, ettei palanut. Piti vielä toistaa empiiristä tutkimusta: ei pala! Kuvassa näkyvällä tikkumäärällä sain nauhan katkeamaan, sulamaan ja hiiltymään. Liekkejä näkyi vain tikuista. Onneksi! Aion kuitenkin olla varovainen avotulen suhteen, ei olisi kivaa, jos kangas hajoaisi taivaan tuuliin.

Puuvillan palo-ominaisuuksia piti myös testata. Tuulenvire ulkona sammutti liekin, siirryin sisätiloihin kokeilemaan. Paha paha, tulella ei saa leikkiä ;)

 

 

Lopputulema: puuvillainen poppana palaa iloisella liekillä, kalalanka ei ilmeisesti tiiviytensä vuoksi pala samalla tavalla. Palaneen käry oli kohtalainen.

Kumpi on parempi tekokuitu vai luonnonkuitu? Jään luonnonkuitujen puolelle, vaikka palaakin iloisesti. Tekokuidun kytemisen yhteydessä syntyvät palokaasut ovat vaarallisempia kuin liekit!!!

Tulitikkuleikit on nyt tässä - tuli on hyvä renki mutta huono isäntä!

Hienotar

ps. onko palovaroittimet kunnossa ja testattuina?

itse kutomani kangas ja kassi - miten sen tein, osa 1

Miten tehdään kassi omasta kangaspuissa kudotusta kankaasta?

Ensin valitaan yhdessä malli, lasketaan tarvittava lankamäärä (kg) loimeen, loimen pituus ja lisätään poisottovarat ja tutkaimiin menevä osuus (ainakin puolimetriä, jota ei pysty kutomaan). Ope tilaa langat. Hyvässä lykyssä loimilangat tulevat viikossa.

Luodaan loimi, vältetään merisairautta kun luomapuita pyöritetään vinhasti. Nahkahanska kädessä estää palovammat. Letitetään loimi. Vedetään loimi kangaspuitten tukille. Vaatii käsivoimia. Tähän työvaiheeseen tarvitaan monta henkilöä.




Laitetaan tarvittava määrä vipusia, joihin ripustetaan naruilla niisivarret sekä niidet. Niisitään, oih tämä on vaativaa - niisintävirhe näkyy kankaassa.

Valitaan pirta, jolla kude isketään loimien lomaan - pistellään loimi pirtaan. Tässäkin pistelyvirhe näkyy tulevassa kankaassa.



Laitetaan polkuset ja sidotaan ne niisivarsiin ja vipusiin, ylä- ja alavälittäjiin. Jonkun on ahtauduttava kangaspuitten alle, todellakin ahtauduttava, kun ei olla enää superketteriä.



Tehdään loimeen napakat alkusolmut ja sitten voidaankin jo kokeilla viriöitten aukeamista. Jos viriö ei aukea kunnolla, ei kutomisesta tule mitään. Seuraavaksi tarvitaan jo kudetta, kokeillaan muutama sentti kuviota - ehkä jo havaitaan mahdolliset virheet, ehkä ei. Ensimmäinen kutoja saa kunnian korjata mahdolliset virheet.

Valitaan kudontavuorot, hankitaan kuteet, mietitään värit, kuviot ym. yksilöllistä kangasta varten. Ryhmämme on ollut yhdessä jo viisi vuotta, joten toisten työt tunnistaa jo kankaassa käytetyistä väreistä.

Vihdoin tulee oma kudontavuoro, viikko aikaa paukutella itselle varattu loimimäärä (m). Itse teen useimmiten jonkin "kokeilutyön", joka jää aina pysyväksi. Mä en jaksa/viitsi purkaa, teen virheitä, jälkeenpäin kyllä harmittaa. Olis tässäkin asiassa opittava nöyrtymään. Jotkut ottavat valokuvia vaihe vaiheelta nähdäkseen virheet. Onkohan mulla jonkin näköinen vauhtivirhesokeus, kun en kutoessa tahdo mokia nähdä?



Teen aina alustavan suunnitelman väreistä, kutoessa mennään sitten musta tuntuu -menetelmällä. Ja mustaa kangastahan laukkuun näyttää tulevankin, toisena kuteena on videonauhaa, toisena mustaa poppanaa.

Että tämmönen postaus tällä kertaa, toivottavasti viihdyitte kudonnan parissa ;)

Hienotar

perustoppi

Tuunattuun neuletakkiin (klikkaa) tarvitsin topin alle, tai montakin vaihtelun vuoksi. Tätä kokosin muutaman päivän aikana mietiskellen, pohtien ja pähkäillen. Kangasta olin käyttänyt jo röyhelöviritelmiin, kokosin tämän sitten paloista. Keskiedussa on tikattu pystysuora sauma , takana vaakasuora. Helmakin tikattu. Kaavana käytin tätä mallia, jonka lyhensin lantiomittaiseksi. Kangas Eurokankaan pakasta.

Kuvaajana olen tumpelo - liitän nyt kuitenkin kuvat, joissa setti on päälläni. Koittakaa kestää ;D

terveisin,

Hienotar

istuinkoroke ompelupöydän ääreen

Jos ja kun miettii ompeluhommia tehdessään ergonomista työskentelyasentoa, korkeampi tuoli tai istuinkoroke saattaisi olla yksi vaihtoehto. Ainakin minulla käsien asento tunti heti paremmalta, kun istuin 4-5 cm korkeammalla kuin aiemmin. (käsikipu)

Ompelin ensin sisätyynyä varten 5cm korkean tyynyn, jonka täytin kangas- ja trikoosilpulla. Tyynystä tuli riittävän tukeva (painava), eikä se istuessa painu paljoakaan kasaan. Lisäksi sain tyhjennettyä ompelutilan roskiksen. Suljin täyttöaukon käsin, voin joskus lisätä silppua sisään.

Päällisen otin hylkäämieni kankaitten pinosta takaisin. Vetoketjut mummini jämiä, metalliset hampaat. Olin jo ommellut ensimmäisen lyhyestä ketjusta, olis ollu riittävän pitkiäkin yksilöitä muussa laatikossa. Pähkäilin hetken ja jatkoin perään toisen lyhyen vetoketjun ompelulla. Kavensin kaksinkertaiset kaitaleet 7cm leveyteen, oho meni vähän vinoon, just niin tarkoitinkin!

kangas on hiukan kiiltäväpintaista ja helposti rypistyvää

terveisin,

 Hienotar