Kimonovyö , kimono belt

Mielenkiintoinen Rakas farkku -haaste Vaapulassa, ihan pakko osallistua ja onnekseni pääsin mukaan! Ensin ei mitään ideaa, aika nopeasti aivoissani raksutti: vyö, kimonovyö.

Jossain SK:n numerossa oli ollut ohjekin, en sitten millään kyseistä lehteä löytänyt. Niinpä täytyi sommitella kaava itse. Leikkaamani mallikappaleen pohjalta aloin suunnitella farkun lahkeista toteutusta. Ensimmäinen idea oli vaalentaa kloritella ympyröitä. Puuhastelin kloriten ja jugurttipurkin kanssa, olipas hauskaa seurata miten ympyränmuoto alkoi tulla esiin värin haaletessa. Palaset pesukoneeseen huuhtelun jälkeen.

Ympyrät eivät olleetkaan riittävän tasaisia, halusin Sashiko-kirjonnalla korostaa muotoa. Onnekseni lankapurkista löytyi vaaleita muliinilankoja: vaaleansinistä kahtaa sävyä ja kitin sävyäkin. Ompelin kuvioita monta iltaa aina vähän kerrallaan. Hurahdin tähän itämaiseen kirjontaan, sopiihan sen periaate tuunaajallekin: korjata vaatteita tikkipistoja ompelemalla. Ohjeita ja malleja etsin netistä.

Ja tässä vyöni nyt on!

I'm so happy that I got a chance to join 'dear jeans' - challenge at Vaapula. First no idea, then I thought about a belt, kimono belt! At first made circles with bleach and a cup. Then wanted to enhance that circle shape with Sashiko embroidery, I found patterns and instructions from web. Cotton yarn light blue, two shades, and pale grayish beige.  Now I have an itch to Sashiko, the idea behind it suites me - mend clothes with stitches.

And here is my new belt!

Käärme? Snake?

Onnistumisesta iloinen,

Hienotar

vapaata konetikkausta - harjoittelupaloja

Esittelin Tyttärelle tikkaamiani paloja. Tulevan oman fysioterapeuttini kommentti: kankaan liike pitää saada lähtemään vartalosta, ei kädestä! (vrt.edellinen kirjoitus) Niinpä, ei sitä innoissaan muista! Tikkauskirjassa huomautetaan työasennon tärkeydestä ja jumppataukojen pitämisestä, oppi ei ojaan kaada! Kantapään kautta oppii parhaiten!

Kokosin tilkkuvoileivän, käytin vanupalasuikaleita välissä, ja kiinnitin kerrokset yhteen. Pienissä paloissa reunoista tavallisilla verhoklipseillä (tuunaajaminä keksi uuden idean). Klipsit on melko napakat, joten voisin hankkia oikeitakin klipsejä tms., helpommat kiinnittää ja irrottaa. Isommissa palasissa kiinnitin kerrokset hakaneuloilla, hankaloittivat tikkaamista koska olivat aina tiellä! Enkä kuitenkaan saanut alakangasta riittävän tasaisesti kiinnitettyä.

Aloitin harjoitukset tavallisella ompelulangalla ja koneessa normaali nopeus. Painoin kaasua rauhallisesti, kangasta liikuttelin välillä hitaasti ja välillä liian nopeasti. Tuli hyppytikkejä.

Kokeilin laittaa koneen puolinopeudelle ja kaasua täysille. Liikuttelin kangasta melko nopeasti. Tuloksena parempia tikkejä, ei hyppyjä, ja kauniita pyöreitä kuvioita. Ainoa ongelmana huomioida langat ja liikkeen suunta - vapaatikkauspaininjalka saattoi koukata tikin alta ja ihmettelin mikä jumittaa. Tuloksena syttyä.

Löysin Aurifilin tikkauslankojeni (klik) ovelan säilytyspaikan (piirongin laatikossa ompeluhuoneessani??). Tikkausohjekirjani, (klik), neuvoa kerrankin noudattaen, puolasin alalangaksi myös Aurifilia. Kuviot näkyvät huomattavasti paremmin kuin tavallisella ompelulangalla, ihanaa.

Nämä on mun suosikit

taustapuoli

Viimeisenä tikkailin tämmöisen palakasan:

tästä olin alunperin pari vuotta sitten suunnitellut tekeväni lahjakassia. Voihan siitä vieläkin kassin tehdä, muuten epämääräiset palaset eivät innosta enää. (Ja tämän tikkaamisen jälkeen käsi todella kipeytyi)

Onnistuin myös tikkaamaan taustakankaan kaksinkerroin!

Lopputulemat arvoisan pääministerimme tyyliin: 

Yksi: Harjoitus tekee mestarin - jossain vaiheessa ;) 

Kaksi: Perusompelukoneella on hankalaa tikata isoja pintoja :\

Kolme: Pidä huoli hyvästä ergonomisesta työtavasta :)

Terveisin,

Hienotar

PS. kortisonipiikki auttaa jo :D

kirjailuharjoituksia4 -laakapisto ja linnunsilmäpisto

Kas kummaa, kun kukaan ei päivitä meidän blogia! Monta kertaa käyn katsomassa, eikä uutta ole syntynyt. Tyttärellä on opiskelukiireitä eikä ehdi muuta tehdäkään. Ai niin, täähän on munkin blogi:

 - kaikkiko mun pitää hoitaa :DD

Vähän sumuinen kuva, otin päivänvalon aikaan. Lankoina villalankoja, pohjakangas sama keittiöliina kuin aiemminkin. Vapaalla kädellä hahmoteltu orvokkia kaukaisesti muistuttava kukkanen. Keskustan emit ja heteet keltaisilla linnunsilmillä kuten hennot lehdetkin.

  

 Peltiseen laatikkoon, töissä roskiksesta pelastettu (kyllä työkaverit nauroivat), sulkeutuvat nyt kirjontaharjoitukset! Hauskaa oli ja aivan varmasti palaan ohjekirjojen pariin uudemmankin kerran. Nyt uusien haasteiden pariin, mitähän seuraavaksi? Jännää nähdä ;)

Aiemmat kirjontaan liittyvät kirjoitelmat täältä, täältä, täältä, ja täältä

  

 Hienotar

kirjailuharjoituksia3 -kaksivärinen etupisto ja kierrepujottelu

Näistäkin tuli oikein kivoja kuvioita. Suorastaan herkullisia. Kahdella erisävyisellä langalla etupistoja ja sitten toisilla kahdella erisävyisellä pujottelua muodostuneitten tikkien alta. Hauskaa :D  

Aiemmat harjoitukset näet täältä ja täältä.

Kopioin kirjastani silkkipaperille kirjaimen, kiinnitin kankaaseen nuppineuloilla ja ompelin tikkipistoja punaisella langalla silkkipaperin läpi. Liilalla pujottelin tikkien alta puolelta toiselle. Muotoon tulikin mukavaa pehmeyttä, vähän kuin vapisevalla kädellä kirjoitettua.

 Sydämen toiselle puolelle laitoin pyyhkeen alkuperäisen ristipistoilla kirjotun nimikoinnin. Tulipa sekin säästettyä. Kärjessä ensimmäiset kokeilut linnunsilmäpistoista ja laakapistoista, peitin näillä kankaassa olevan tahran. Hyvä keino ommella piiloon. (Saumanvarat jäivät tässä ulkopuolelle, ehkä tarkoituksella tai sitten ei!)

M-kirjaimet samalla tekniikalla, toisessa kaksinkertainen pujottelu, toisessa pujottelua vain kerran. &-merkki kaksivärisiä etupistoja, piirsin merkin ihan itse.

Hyvät lukijat: pujotelkaa tekin laskiaisen kunniaksi :D

Liukasta laskiaista - pitkiä pellavia!!

Hienotar

kirjailuharjoituksia2 -solmupisto, pitkäpisto ja varsipisto

Selailin taas (klik) (klik)  kirjontakirjojani: löysin ihastuttavan kasvin mallin. Mikä lienee koiranputki, voikukka, hedelmäpuu tms. Solmupisto ei ollut helppo, lanka purkautui kierteistä eikä jäänyt solmuksi, höh. Pitkä pisto on yksinkertainen ja pitkä tavallinen pisto. Enpä ole tajunnut, että tämmöinen on käyttökelpoinen kirjonnassa. Kasvissa on pitkiä pistoja ruohon haivenissa, kukassa ja lehdissä. Varsipistot (stem stitch) lomittuvat aina edellisen piston kanssa.

 Jos edellytettäisiin taidokasta jälkeä, pitäisi lankamääriä vaihdella. Mutta nythän on harjoitukset ja kokeilut vasta aluillaan.

Enemmän sotkua ja solmua tulikin kankaan taustapuolelle :D

Huomenna on perjantai, jee!

Hienotar

kirjailuharjoituksia1 -halkaistu tikkipisto

Opintosuunnitelmaa (katso viestit) toteuttaen halkaistu tikkipisto. Normaali tikkipisto ensin, peruutetaan ja neula pistetään edellisen tikin langan keskelle. Tutun näköinen ommel esim etnisistä vaatteista.

Pohjakankaaksi käytin pehmeäksi käytettyä keittiöpyyhettä. Näihin pitää lisätä ripustusnauhat, laventeliakin olisi sisälle voinut laittaa, jos sitä olisi ollut.

Vasemmalla muliinilanka-, oikealla villankakokeilu.

Toisen sydämen taustapuolella lisäsydän. Ihan vaan harjoituksen vuoksi. Alareunassa näkyy kääntöaukkokin. Tässä on villalankaa eri sävyinä, pistot erottunevat sopivasti.

 

Tässä kirjan mallit, kaarevan kuvioin haluaisin vielä kirjoa. Ottamani kuva oli hämärä, joten vähän kirkastin sitä. 

                         Hyvää viikkoa käsitöitten merkeissä, 

                                          toivottaa

                            Hienotar

satukirjahaaste -vauvan kirjailtu neuletakki ja omenainen mekko

Osallistun tällä kirjotulla villatakilla ja omenamekolla Helmojen ja hepeneiden satukirjahaasteeseen.

Minusta on tulossa  isotäti!!!! Neuletakin tilasi tuleva äiti, sain tärkeän kunniatehtävän koota vauvan vaatevarastoa Satu omenapuusta -takilla. Asukokonaisuudeksi tarvitsi vielä ommella pienen pieni mekkokin kirpparilta ostamastani omenaverhosta.

Mekon ompelin lähes samoilla kaavoilla kuin kaksosten mekot (lahjoja). Tähän tein rypytetyn helman. Yläosa on kaksinkertainen, tuntuu tukevammalta vuoritettuna. Yläosan reunat huoliteltu vinokaitaleella, jonka leikkelin tilkkutyöhön kirpparilta hankkimastani verhokankaasta. Napit sekä takkiin että mekkoon löytyivät omista varastoista. Täytyypä vielä mainita: tuollaisten pirpanoitten vaatteet vaativat melkoisesti näpräämistä. Mekkoon sain kulumaan monta tuntia!!

silmät oli vaikeat, siksi ovat hivenen (paljon) möykkyiset

Novita wool, ihana liilan sävy, on hankittu joskus paikallisesta Prismasta alesta. Enhän voinut jättää näin kaunista lankaa hyllyyn. Olen sitä jo käyttänyt pariinkin työhön. Satukirjan on saanut mieheni 4-v jolulahjaksi äidiltään, vaari oli siinä perheessä kasvattanut omenoita. Nimistä päätellen tsekkiläinen tarina, suomentanut Marjatta Kureniemi. Kirja on luettu melkein puhki, sivut irtoilevat sidoksistaan. Omatkin lapsemme ovat tarinaa saaneet kuunnella. Eläimet löytävät makean omenan ja päättävät yhdessä kasvattaa siemenestä puun. Hedelmistä tuleekin happamia. Metsän väki kokoustaa ja saavat kylän lapset puun luokse, lapset päättävät auttaa ja jalostavat puun oksat, jolloin hedelmistä saadaan makoisia! Siinä tarina yksinkertaisuudessaan, puutarhurin satu!



Kopioin eläinten kuvia silkkipaperille, kiinnitin neulepintaan nuppineuloilla ja ompelin tikkipistoilla ääriviivat. Ensimmäisenä ompelin puuvillaisella kirjontalangalla, neulotut silmukat kuitenkin imaisivat langan. Siirryin villaiseen kirjontalankaan, niitäkin oli kotona valmiina, nyt onnistuikin paremmin. Kirjontataitoni ovat peräisin eka-tokaluokalta kansakoulusta (!), joten en siis osaa mitään. Halu kokeilla on sensijaan voimakas. Pitkällistä pohdintaa aiheuttivat omenat, pitäähän nekin olla kun kerran omenapuusta kerrotaan. Miten ne toteutan - kirjomalla vai aplikoimalla???? Siinäpä pulma ;) Päädyin kirjomiseen.

Sainpahan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tarina omenapuusta kirjottuna haastetta varten ja mytologisia voimaeläimiä lasta suojelemaan! Kesäksi hellemekko pienelle tyttövauvalle (ehkä samalle kuin takkikin, eihän sitä voi tietää kumpi tulee, kun ei ole syntynytkään vielä!)

terveisin,

Hienotar