itse kutomani kangas ja kassi - miten sen tein, osa 1

Miten tehdään kassi omasta kangaspuissa kudotusta kankaasta?

Ensin valitaan yhdessä malli, lasketaan tarvittava lankamäärä (kg) loimeen, loimen pituus ja lisätään poisottovarat ja tutkaimiin menevä osuus (ainakin puolimetriä, jota ei pysty kutomaan). Ope tilaa langat. Hyvässä lykyssä loimilangat tulevat viikossa.

Luodaan loimi, vältetään merisairautta kun luomapuita pyöritetään vinhasti. Nahkahanska kädessä estää palovammat. Letitetään loimi. Vedetään loimi kangaspuitten tukille. Vaatii käsivoimia. Tähän työvaiheeseen tarvitaan monta henkilöä.




Laitetaan tarvittava määrä vipusia, joihin ripustetaan naruilla niisivarret sekä niidet. Niisitään, oih tämä on vaativaa - niisintävirhe näkyy kankaassa.

Valitaan pirta, jolla kude isketään loimien lomaan - pistellään loimi pirtaan. Tässäkin pistelyvirhe näkyy tulevassa kankaassa.



Laitetaan polkuset ja sidotaan ne niisivarsiin ja vipusiin, ylä- ja alavälittäjiin. Jonkun on ahtauduttava kangaspuitten alle, todellakin ahtauduttava, kun ei olla enää superketteriä.



Tehdään loimeen napakat alkusolmut ja sitten voidaankin jo kokeilla viriöitten aukeamista. Jos viriö ei aukea kunnolla, ei kutomisesta tule mitään. Seuraavaksi tarvitaan jo kudetta, kokeillaan muutama sentti kuviota - ehkä jo havaitaan mahdolliset virheet, ehkä ei. Ensimmäinen kutoja saa kunnian korjata mahdolliset virheet.

Valitaan kudontavuorot, hankitaan kuteet, mietitään värit, kuviot ym. yksilöllistä kangasta varten. Ryhmämme on ollut yhdessä jo viisi vuotta, joten toisten työt tunnistaa jo kankaassa käytetyistä väreistä.

Vihdoin tulee oma kudontavuoro, viikko aikaa paukutella itselle varattu loimimäärä (m). Itse teen useimmiten jonkin "kokeilutyön", joka jää aina pysyväksi. Mä en jaksa/viitsi purkaa, teen virheitä, jälkeenpäin kyllä harmittaa. Olis tässäkin asiassa opittava nöyrtymään. Jotkut ottavat valokuvia vaihe vaiheelta nähdäkseen virheet. Onkohan mulla jonkin näköinen vauhtivirhesokeus, kun en kutoessa tahdo mokia nähdä?



Teen aina alustavan suunnitelman väreistä, kutoessa mennään sitten musta tuntuu -menetelmällä. Ja mustaa kangastahan laukkuun näyttää tulevankin, toisena kuteena on videonauhaa, toisena mustaa poppanaa.

Että tämmönen postaus tällä kertaa, toivottavasti viihdyitte kudonnan parissa ;)

Hienotar

Pörri-matto lähti uuteen kotiin

Aika rajunmahtava matto, yleisvaikutelma sateenkaarimainen! "Pakkasin" mattorullan isoon kauniiseen muovisäkkiin (=mustaan jätesäkkiin) ja kirjoitin päälle kauniin lapun (=keltaisen post it lapun, minkä liimasin sinisellä sähköteipillä): 

ISO SIKAARI :)

Saajan piti välillä lepuuttaa käsivarsia, kun kuulumisten vaihto vaan jatkui ja jatkui ja matto painaa muutaman kilon. Mittasin leveyden 90cm ja pituuden 360cm.

Arvasin ystävän avaavan sikaripaketin heti, koska olivat pyhien ajaksi matkalle lähdössä. Viesti saapuikin samana iltana: TÄÄ ON IHANA!!!!!

yleisvaikutelma keittiömme lattialla

Laskeskelin poljentakömmäyksiäkin, onhan niitä, mutta silmä ei onneksi pysty havaitsemaan kun on paljon väriraitoja. Jokainen kohta matossa on siis erilainen. Ajattelin saajaa kun tätä tein, lopputulos on tekijänsä näköinen ja niinhän pitää ollakin.

Reunat sentään onnistuivat sievästi!! 

Vielä pari päivää Jouluun, ehkä tunnelmaakin tulee...

Hienotar

villasilkin kosketus - kaulaliina

Ihanan silkkivillanpehmeän villasekoitteella kudotun kaulaliinan sain puista jo monta viikkoa sitten. Toisen pään huolittelin heti, mutta toinen pää jäi kesken. Nyt on sekin kolmipistesiksakattu ja hapsut tasattu. 

Sidoksena koristeellinen kärkitoimikas. Tämä olikin jo ryhmällemme astetta vaativampi työ, koska poljenta ei mennyt suoraan polkusia reunasta toiseen polkien. Tässä poljettiin osittain puoleenväliin ja palattiin takaisin. Varsia oli kahdeksan, silloin myös polkusia kahdeksan. Niisintä tekee kuvion kärjelleen.

Loimena käytimme Wetterhoffin tumman sinistä villasilkkiä (silvia). Kuteeksi ostin Kirstikistä Rowanin fine art premium hand painted sock yarn -lankaa (rowan-fine-art). Laskeskelin kuteen menekkiä ja ostin varalta kaksi vyyhtiä, ja hyvä että ostinkin sillä kudetta meni noin 120g! Langasta tulee vielä näkyviin reunasta reunaan liukuva siksakkuvio kudotun kuvion lisäksi. Pari kutojaa kävi ostamassa samaa lankaa eri sävynä. Nekin olivat upeat!!

silkinkiiltoa kreikkalaisen jumalattaren kaulalla

Kauniisti vaihtuva kuvion väri: toisella loimen, toisella kuteen.

Lisää pirteyttä punaisella huulikiillolla :)

Terveisin, 

Hienotar

Lomapäiviä kutomossa

Olen viettänyt kolmena päivänä lähes 20 tuntia mattopuiden ääressä. Viimeiset puoli metriä olivat melko tuskallisia. Hartiat, kädet ja niskakin kipeinä, puhumattakaan jäykistyneesta selästä. Keskittyminenkään ei enää parhainta mahdollista.

Halusin kokeilla kirkonkaaren muunnosta Pörri-mattoa (Pörri kuvassa ylimmäisenä) raidallisella pohjalla. Punnitsin 380cm loimeen valtaisan määrän erivärisiä räsyjä sekä trikoota kolmisen kiloa. Olin varannut lointa 5m, eli vielä jäi 1,2 m käyttämättä. Voin yrittää saada vähän lisää loimen lopusta tai sitten jätän muille kutojille.

Loistelias suunnitelmani on kuvassa alla ;) Ensin vihreää, sitten turkoosia, sitruunankeltaista, oranssia, kirkasta punaista, tummaa sinistä sekä vaaleampaa sinistä. Ja vielä vähän valkoista ennen toistamista.

 Tukilla näkyy monta kierrosta valmista mattoa.

Vielä hiukan yleisvaikutelmaa, mikä värien pläjäys!

Joissakin kohdissa korjailin virheitä, jokunen polkukömmähdys näkyi vasta myöhemmin. Paljonkohan erehdyksiä tulee esiin kunhan saan mattoni puista pois? Elättelen toivetta ettei tässä värimäärässä näe mitään yksityiskohtaa helposti. 

Maton olen suunnitellut antavani ystävälle kiitoksena lukuisista saamistani vanhoista kankaista, joita olen värjäillyt ja leikellyt kuteiksi. Melkoinen joululahjus :D

Väsynyt, saavutuksestaan tyytyväinen

Hienotar

pitkät raidalliset palttinamatot

Nämä matot ovat Vappuna aikaansaamiani. Yritin saada yhteensopivia viime keväänä kutomaani mattoon (punajuuri-matto), sidos palttinaa. Tässä ahdettuna keittiön harmaalle kaakelilattialle. Paikka johon tulevat on vanha hiottu honkalattia mökillä. Suunnitelma on laittaa kolme samansävyistä ihan vierekkäin, kivaa odottaa miltä näyttävät yhdessä.  Ehkä punajuurimatto keskelle.

Näihin keräilin vaaleanpunaiset lakanoista leikellyt räsyt, niitähän olikin paljon. Ilmeisesti olen ollut jo kauan tykästynyt vaaleanpunaisiin aluslakanoihin. Osa räsyistä kirppareilta hankittuja. Sitten on trikookudetta, jota värjäsin vyyhtinä lujasti sidottuna reaktiiviväreillä koneessa: tummat viininpunaiset, plus joitakin pussilakanoita. Viime keväästäkin oli jäänyt kuteita jonkin verran. Laitoin lisäksi erivärisiä yhden kuteen heittoja sinne tänne, eli turkoosia, kirkasta punaista, pinkkiä ja tummaa harmaata. Vaaleammat raidat lähes pelkästään räsyä, tummemmat trikoota - voi olla että pesuissa trikoo kutistuu ja reunoista tulee lainehtivat. Ihan sama, ainahan voin kutoa uudet :)

Varasin kuteita reippaasti 2kg/neliö, kulutus oli varmaankin 1,5kg neliötä kohti. Leveys puista otettuna 83cm ja pituudet n. 300cm. Aikaa meni kahteen mattoon noin 20 tuntia kolmessa päivässä, vietin siis sujuvasti puiden ääressä koko vapun seudun. Eikä lihakset tulleet edes kipeiksi, väsytti kylläkin.

Vaaleat pilkut pussilakanan reunusta, mikä ei ole värjääntynyt. Ne hiukkasen häiritsevät. Voisikohan ne töpöttää esim kangastussilla piiloon??

Mukavaa päivänjatkoa,

Hienotar

ristitoimikasta pätkä

Vietin Wapun kokonaan kutomotilassa kangaspuitten ääressä. Kudoin kaksi pitkää mattoa palttinaa (3,20m x 2) ja viimeiseksi, loimen lopusta, mallikappaleen ristitoimikasta. Kokeilin eri räsyjä ja trikoita eri väreissä. Tuloksena ihastuttavan kirjava 45cm.

kaksi väriä kahdella sukkulalla, neljä kuviopoljinta kaksi palttinaa.

Nyt kaduttaa, etten kutonut tätä pidempää pätkää!

Pitäisköhän ottaa joskus riskejä, kokeilla sellaistakin mistä ei heti pidä.

näkemiin taas,

Hienotar

sohvapeite

Poppanan leikkuun tulos on kolmasosa tämän peitteen kuteista. Kävi pieni laskuvirhe: laskin kuteiden menekin väärin ;( Kesken kutomisen piti ajaa Lankamaailmaan ostoksille, kun materiaali loppui kesken. Harmitti hiukan ja vielä enemmän, kun palatessani unohdin laittaa parkkikiekon ja sain sakot!! Aargh, tulipa kallis kudontareissu...

Lopputuloksen nähdessäni, ei etten pitäisi tästä, tuli tunne: pitäisiköhän ruveta tekemään rauhallisempia töitä? Vähentää värien käyttöä. Olen sen verran jo pohtinut sitä ääneenkin, että kudontaryhmän jäsen huomautti etteivät työni olisi silloin enää omannäköisiäni! Totta!

Värit sopivat verhoihin, kuten olin tarkoittanutkin.

Terveisin, 

Hienotar

videonauhat kehyskukkaroon

"Mul on stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri..." 

on soinut päässä näitä tehdessä.

Keväällä 2013 kutomani kukkarokankaat (klik) puuvillalangasta ja videonauhasta ovat nyt tässä ;) Ohjeena käytin singeri soikoon -blogin hyviä kuvia! Täytyy silti myöntää, etten tälläkään kerralla (harkat)  kuiteskaan onnistunut, en tainnut olla riittävän tarkka kaavan piirtämisessä. Kehyksen leveys 16cm.

 Oikealla vaikeuksien kukkaro, oho hupsis, kangas ei tarttunut liimaan kunnolla. Vasemmalla olevaan ompelin pyöreää nauhaa yläreunaan siksakilla kiinnityksen helpottamiseksi, se onnistui vähän paremmin. Edelleen liimauksessa hankaluuksia :(

 

 Tämä on piitkä "Täti Moonikan kukkaro", hivenen helpommin jo sujui, pitkien puikkojen säilyttämiseen.

Kunhan muutama viikko on kulunut, unohtanen näidenkin tekemisen hankaluudet, aika kultaa muistot! Varastossani on vielä pari kehystä, joskus teen nekin kukkaroiksi, siis joskus.

terveisin,

Hienotar

poppanatyyny

Kälylle annoin joululahjaksi omasta kutomastaan poppanakankaasta ompelemani tyynyn! Taustakankaaksi leikkasin apen vanhan flanellipaidan etukappaleen. Nyt voi käly lepuuttaa selkäänsä omaa poppanaansa vasten tai sitten halata oman isän paitaa ja muistella menneitä. Sain leikattua myös rintataskun mukaan, sinnehän voi laittaa vaikka nenäliinan ;)

{PS. käly piti tyynystä kovasti ja aivan erityisesti taustan paidasta. Lämmitti mieltäni =)}



Hienotar

Luukku 23 Pellavaiset keittiöpyyhkeet

Sain kuin sainkin pellavapyyhkeet valmiiksi! Kuviossa näkyy värin vaikutus pohjasidoksessa, kahdella värillä kudottuna näkyviin tulee ruutukuvio. Aika mainiota. 

Olin varannut lointa sopivan määrän, 250cm. Loimi ei kudottaessa takkuilut lainkaan. Langat kyllä kiertyivät toisiinsa, mutta yhtäkään ei katkennut ja olin siitä oikein tyytyväinen. Jos kudonta olisi ollut erityisen hankalaa, en olisi harkinnut yhtään lahjaksi antamista...nyt en ole varma. Täyspellavaiset pyyhkeet kestävät eliniän, saajan pitäisi siis olla melko nuori =)

Ripustuskoukuksi tein samoista väreistä pirtanauhaa, ompelin kahdet lenkit kuhunkin pyyhkeeseen. Päärmeet olisi ohjeen mukaan pitänyt ommella käsin. Noh, en jaksanut ja surautin pitkällä tikillä koneella. Jos pesun jälkeen rypistyvät ja näyttävät surkeilta, ne voi purkaa. Voi olla, että tulee kaksinkertainen työ, mutta olkoon!

 

Päärmeet ovat palttinaa, jokaisessa vähän erilaiset. Oikealla kahdella värillä, keskimmäisessä ja vasemmalla olevassa toinen päärme ja reuna punaisella toinen valkoisella. Mielestäni oikein onnistuneet!

Jos Sinäkin pidät, klikkaa ruutua alla ;)

Huomenna on Jouluaatto,

Hienotar

pieni pätkä pirtanauhaa

Kudomme tänä syksynä toisena työnä pellavapyyhkeitä. Ripustusnauhoiksi on tarkoitus tehdä pirtanauhat loimen värisistä pellavalangoista. Mulla on kotona  yksi kälyn kutoma iso keittiöpyyhe ilman ripustuslenkkejä ja siihen sopivia lankojakin. Pujottelin pirtaan keskelle punaisenruskeaa puuvillaa kuusi lankaa ja reunoihin neljä lankaa valkoista pellavaa. Kudontaan käytin valkaisematonta pellavaa, siksi nauha näyttää jo valmiiksi likaiselta! Aluksi leveys vaihteli, sitten tuli tasaisempaa ja taas vaihtelua. Pesun jälkeen ei varmaankaan enää huomaa epätasaisuutta ja käyttötavaraahan tämäkin on.

Huah, miten pellava takertuu viereisiin lankoihin! Aiemmin pyyhettä vääntäneet valittelivat loimen takkuamista - nyt koin ilmiön itsekin näinkin pienessä työssä. Oma kudontavuoroni on vasta parin viikon päästä, jännityksellä odotan =)

 

hilma huopa

Sainpahan viimeisteltyä saalin! Kutomiseen meni noin 11 tuntia ja viimeistelyyn varmaan viisi mokomaa. Täytyy myöntää, että taidan olla hiukan hätänen kutoessa, seuraavalla kerralla aion purkaa virheelliset poljennat ja kutoa ne uudestaan. Nyt oli lisäksi muitakin koukkaisuja (niisivarsi jumitteli sivupuuhun), jotka sain häivytettyä pujottelemalla kudelankaa loimilankojen yli ja ali. Korjauksia ei pysty enää löytämään, koska käytin vain langan paria säiettä. Ensimmäinen kudontavuorossa saa aina kokea hankaluuksia.

Kuteena käytin oman varaston Seitsemää veljestä luonnonvalkoisena, Nallea tummansinistä kaksinkertaisena ja punainen on ensimmäisen kutomani huovan vieläkin jäljellä olevaa lankaa. Menekki noin 650g.

Hilma on ihan mun oma, en anna lahjaksi :)

 (Olipas kivaa kuvata sumuisessa aamussa) 

Työnalla

Erilaisia pintoja on nähty Hienottaren pajassa:

 samettia tuunaukseen, siksak tilkkuja, pitsineuletta puuvillalangasta naiselle, mielenkiintoista villaneuletta miehelle, kangaspuissa lehtikuviota villasta. 

Mikähän näistä valmistuu ensimmäisenä???

apulainen kasvimaalla

Meillä oli pieni kuusivuotias apulainen mukana viikonloppuna mökillä. Innokas mopsi kävi myös seisoskelemassa taimien päällä ja kietoutumassa kasvuharsoon =)

Vihdoinkin muistin ottaa kuvan myös laudeliinasta, jonka kudoin muutama vuosi sitten. Pellavakude raidallisessa puuvillalloimessa, sama kuin näissä pyyhkeissä klik.

keinutuoli ja tilkkupeitto plus matto

Hiiri on nähty! Viime yönä sudenhetken aikaan heräsin (korvatulpista huolimatta) kuulemaani rapinaan. Uhkailin hybridihiirtä metrin mittaisella vatupassilla, se ei säikähtänyt ollenkaan. Ehkä hiirten työehtosopimuksessa on määrätty yötyössä käytettävä rohkeuden aste. Ja sitäpaitsi perheellisien (todnäk) täytyy yrittää, toivotaan että löytävät toisen kopin ihan oman perheen käyttöön. Hiiren pituus ilman häntää sen kiipeillessä antennijohdolla tuntui olevan 8-10cm, juostessa sama. Väritys vaalea beessiin vivahtava hiirenharmaa, korvat unenpöpperöisen silmissä pyöreät. Tuli mieleen peltohiiri...en ole vielä googlannut kuvia. Niin ja hiirennakkia ei ole mökistä löytynyt.
  
Oiskohan ollut viime kesänä, kun uusiokäytin muutaman poppanaliinan. Uusi istuinsuojus/pehmuste tarvittiin tai oikeammin haluttiin. Siis minä halusin ja tein sen näistä miehen sisaren kutomista liinoista. Ne oli viimeistelemättä, joten solmin loimet ja ompelin käsin yhteen. Kaksikin liinaa olisi riittänyt, ehkä, mutta ainakin pysyy hyvin vauhdissa mukana.

Keinutuolin alla on kirpparilta ostettu vaalea matto. Ostin sen, kun halusin nähdä miten valkoinen toimisi tässä tuvassa. No, eihän se toimi siellä missä oleillaan syksyä myöten ja kuljetaan edestakaisin sisään ja ulos. 


Tämän tilkkupeiton, itseasiassa kaksi samanlaista, tein isoista paloista lähinnä vihreänsävyisistä kankaista. Vasemmassa laidassa on omia painamiani kankaita, marmoroitu, sapluunalla painettu ruutukuvio sekä valotuskaaviolla painettu lasten uimarantakuva.

p.s. joutsenpariskunta oli rannassa