Tilkkusodan tuotteet

" Oi kuinka pieninä palasina onkaan mun onneni maailmalla"

Tilkkusota Vaapulassa alkoi lauantaina. Upeita töitä nähtävillä oheisesta linkistä.

Minulla kävi tuurinpoikanen tämän haasteen kanssa: nämä pussukkani olin tehnyt harjoitustyönä monta viikkoa sitten. Kävi nimittäin niin, että pussukoitten ompelun jälkeen elämä koetteli sen verran rankasti, ettei voimia muihin tilkkutöihin löytynyt. Eikä juuri muuhunkaan ompeluun. Mutta elämähän on vain elämää.

Pieniä palasia ja suikaleita yhteen ommeltuna, vetoketjut varastostani, vuorina vanhaa verhoa. Ja toisessa on kaksi taskuakin! Välissä pehmeää liimavanua, tikkaukset sattumanvaraisia. Ihan tälleen hienotarmaiseen tapaani tein ilman ohjetta, toki olen tutkinut aiemmin  hyvin tarkkaan muiden tekemiä pusseja :)

Ehkä jo piankin jaksan taas kaivaa tilkkukasoja ja ommella lisää kivoja pussukoita. Suunitelmissani olisi käyttää vuorina esim vanhaa sadetakkia. uudessa SK:ssa olisi kiva ohjekin.

Patchwork war at Vaapula blog. I made these pouches several weeks ago. My first ones!!

silityslautakin kaipaisi näköjään kohta uutta kangasta

Hyvää lokakuuta,

toivottaa

Hienotar

haaste

Sain haasteeseen kutsun mARalta jo elokuussa. Nyt vasta ehdin vastaamaan :D. Mielenkiintoista pohdintaa mARan kysymyksiin vastaamisessa:

Tässä kysymykset:
1) Mitä bloggaat?

Bloggaan kaikesta mikä minua kiinnostaa: tuunauksistani, tikkutöistä, käsitöistä yleensä, mökkihöperyydestä, kasvimaasta...

2) Mistä ja milloin bloggaus on lähtenyt liikkeelle?

Kuten monilla muillakin pitkän harkinnan jälkeen ilman erityistä strategiaa. Julkinen päiväkirja kädenjälkeni esittelyyn.

3) Lempivärisi? Miksi?

Petrooli on tämän hetken suosikki, kaikki muutkin värit käy. Kunhan eivät tee olmiksi :)

4) Onko sinulla suosikki kirjaa/lehteä tms. mitä käytät usein?

Ottobre women on tämän hetken suosikkini. SK tullut jo monen monituista vuotta. Käytän lehteä ideoitten keräämiseen. Myös kirjoista löytyy inspiraatiota usein. Kuljen silmät auki ja kerään ideapankkiin materiaalia. Tänäänkin sain rekisteröityä kaksi uutta ideaa ;)

5) Mietitkö ekologisuutta elämässä?

Ehken suoranaisesti ekologisuutta, mutta sitähän tuunaus on. Teen vaatteeni usein valmiista vaatteesta muokkaamalla. En juurikaan kuluta muuten, koska olen hyvin säästäväinen: lue pihi, itara, kitsas :D Tähän on vaikuttanut suuresti kasvatukseni: aina korjattiin ja tehtiin uutta vanhasta. Ompelija-Mummi esimerkillään ja isäkin teki esim vanhasta keittiönpöydästä yöpöydät.


6) Mikä oli lempiaineesi koulussa?

Olen aina ollut kiinnostunut kankaista, eli käsityö vaikken taitava ollutkaan. Ja historia!!!

7) Millaisia blogeja luet?

Kaikenlaisia käsityöblogeja. Joskus myös tyyliin, sisustukseen sekä puutarhaan liittyviä. 


8) Suunnitteletko pitkään, teetkö tarpeen mukaan vai hetken mielijohteesta?

Jaa-a, hitaasti hyvää tulee? Kypsyttelen ideoita tooosi pitkään, kokemus on osoittanut että alitajuntani työskentelee hitaasti. Toteutus saattaa sitten tulla nopeahkosti. Yleensä aina tarpeeseen.

9) Mikä tekee sinut iloiseksi?

Onnistuminen, luonto, mökillä oleskelu, nukkuminen, hyvä kirja, hyvä historiadokumentti, hyvä tv-sarja ym.

10) Onko sinulla muita harrastuksia?

Käyn ratsastamassa kerran viikossa, aloitin vasta kymmenen vuotta sitten. Laji on niin vaikea, että välillä olen meinannut heittää raipan nurkkaan. Ja sitten tulee taas 5 min onnistumisen hetki - olen taas myyty. Lisäksi on eläimen kanssa ja samalla selkäkin pysyy kunnossa. Kahdeksaan vuoteen ei ole selkä vaivannut!

11) Kuvaile itseäsi kolmella sanalla.

Iloinen keski-ikäinen höppänä!!

En tällä hetkellä jatka haastetta eteenpäin.
Suuret kiitokset kuitenkin kaikille hienoille ja inspiroiville bloggaajille!

terveisin,

Hienotar

satukirjahaaste -vauvan kirjailtu neuletakki ja omenainen mekko

Osallistun tällä kirjotulla villatakilla ja omenamekolla Helmojen ja hepeneiden satukirjahaasteeseen.

Minusta on tulossa  isotäti!!!! Neuletakin tilasi tuleva äiti, sain tärkeän kunniatehtävän koota vauvan vaatevarastoa Satu omenapuusta -takilla. Asukokonaisuudeksi tarvitsi vielä ommella pienen pieni mekkokin kirpparilta ostamastani omenaverhosta.

Mekon ompelin lähes samoilla kaavoilla kuin kaksosten mekot (lahjoja). Tähän tein rypytetyn helman. Yläosa on kaksinkertainen, tuntuu tukevammalta vuoritettuna. Yläosan reunat huoliteltu vinokaitaleella, jonka leikkelin tilkkutyöhön kirpparilta hankkimastani verhokankaasta. Napit sekä takkiin että mekkoon löytyivät omista varastoista. Täytyypä vielä mainita: tuollaisten pirpanoitten vaatteet vaativat melkoisesti näpräämistä. Mekkoon sain kulumaan monta tuntia!!

silmät oli vaikeat, siksi ovat hivenen (paljon) möykkyiset

Novita wool, ihana liilan sävy, on hankittu joskus paikallisesta Prismasta alesta. Enhän voinut jättää näin kaunista lankaa hyllyyn. Olen sitä jo käyttänyt pariinkin työhön. Satukirjan on saanut mieheni 4-v jolulahjaksi äidiltään, vaari oli siinä perheessä kasvattanut omenoita. Nimistä päätellen tsekkiläinen tarina, suomentanut Marjatta Kureniemi. Kirja on luettu melkein puhki, sivut irtoilevat sidoksistaan. Omatkin lapsemme ovat tarinaa saaneet kuunnella. Eläimet löytävät makean omenan ja päättävät yhdessä kasvattaa siemenestä puun. Hedelmistä tuleekin happamia. Metsän väki kokoustaa ja saavat kylän lapset puun luokse, lapset päättävät auttaa ja jalostavat puun oksat, jolloin hedelmistä saadaan makoisia! Siinä tarina yksinkertaisuudessaan, puutarhurin satu!



Kopioin eläinten kuvia silkkipaperille, kiinnitin neulepintaan nuppineuloilla ja ompelin tikkipistoilla ääriviivat. Ensimmäisenä ompelin puuvillaisella kirjontalangalla, neulotut silmukat kuitenkin imaisivat langan. Siirryin villaiseen kirjontalankaan, niitäkin oli kotona valmiina, nyt onnistuikin paremmin. Kirjontataitoni ovat peräisin eka-tokaluokalta kansakoulusta (!), joten en siis osaa mitään. Halu kokeilla on sensijaan voimakas. Pitkällistä pohdintaa aiheuttivat omenat, pitäähän nekin olla kun kerran omenapuusta kerrotaan. Miten ne toteutan - kirjomalla vai aplikoimalla???? Siinäpä pulma ;) Päädyin kirjomiseen.

Sainpahan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tarina omenapuusta kirjottuna haastetta varten ja mytologisia voimaeläimiä lasta suojelemaan! Kesäksi hellemekko pienelle tyttövauvalle (ehkä samalle kuin takkikin, eihän sitä voi tietää kumpi tulee, kun ei ole syntynytkään vielä!)

terveisin,

Hienotar

kierrätyshaaste -pusseja rattaiden sadesuojasta ja vanhoista verhoista!

Osallistun Helmoja ja hepeneitä -blogin kierrätyshaasteeseen. Kun tiesin pääseväni mukaan, aivot ja alitajunta alkoivat raksuttaa materiaalin (vanha vaate tai sisustustekstiili ) muokkaamista. Sääntönä oli ettei mitään uutta saa ostaa, vaan kaikki tarvikkeet täytyy löytyä kotoa. Onneksi tarvikkeita (esim. verhoja ja rattaiden sadevaate) tämän tuunaajan pajasta löytyykin kasoittain ja vinoina pinoina. :D

Jälkeen

Ennen

Aiemmin syksyllä sain työkaverilta lastenrattaiden sadesuojuksen. Ajatuksella, jos keksit siitä jotain!! No, kyllähän tämä täti keksiikin -aina välillä. Suunnittelin ompelevani uimapukupusseja kolmelle lapselle. Ensimmäistä ommellessani esikoistyttärelle, totesin että meikkipussukka teini-ikää lähestyvälle olisikin parempi vaihtoehto. Konekirjailin tytön nimen kesäiseen verhonkappaan, jonka olin tilkkutöitä varten jo viime kesän alussa ostanut. Nyt siitä tuli soma pussukka kosteuden kestävällä vuorilla. Vuoriin sopivaksi musta vetoketju.

Laura

 

Seuraavaksi ompelin perheen keskimmäiselle lapselle pussin, tähän aplikoin silitettävällä heijastinkankaalla etunimen ensimmäisen kirjaimen. Sadesuoja ei olisi varmaan kestänyt silitystä, en edes uskaltanut kokeilla, joten käytin puuvillakankaan palaa ja tikkasin merkin kiinni. Yläreunassa toisen verhokankaan palanen ja maastokuvioinen kiristysnauha.

F-pussi ja maastokuvioinen nauha

Kolmannelle eli kuopukselle pyykki- tai uimapukupussi. Aplikointi samalla tekniikalla kuin F-pussi. Pallokuvioinen kiristysnauha ja suussa kaitale kolmatta verhokangasta.

 

äiti

Sadesuojaa jäi vielä yhteen isoon jumppa/kenkäpussiin. Tässä ei ole koristeena muuta kuin tikkaus pussin suussa. Sulkijoina kaikissa pusseissa on  koristeelliset kengännauhat. Kaksi Sinellistä hankittuja ja viimeinen omista varastoista. Kaikki materiaalit siis hankittu viime vuoden puolella jo monta kuukautta sitten - mitään uutta ei ole näihin hommattu!

Paras kiitos, mitä voi saada: esikoinen ihmetteli kovasti, että kuinka voi saada jotain vaikkei ole pyytänyt (kynsilakat saivat uuden tilavan kodin), keskimmäinen ekaluokkalainen suunnitteli heti kuljettavansa pussissa suihkupyyhettä ja kuopus nelivuotias juoksi iloissaan pussinsa kanssa ympäri kotia!!!  Ja äitikin oli aivan otettu :D

terveisin,

Hienotar

ps. myöhemmin sain vielä maistiasiksi esikoisen itse tekemiä vaahtokarkkeja!! Ihania suussa sulavia namusia, Kiitos