keinutuoli ja tilkkupeitto plus matto

Hiiri on nähty! Viime yönä sudenhetken aikaan heräsin (korvatulpista huolimatta) kuulemaani rapinaan. Uhkailin hybridihiirtä metrin mittaisella vatupassilla, se ei säikähtänyt ollenkaan. Ehkä hiirten työehtosopimuksessa on määrätty yötyössä käytettävä rohkeuden aste. Ja sitäpaitsi perheellisien (todnäk) täytyy yrittää, toivotaan että löytävät toisen kopin ihan oman perheen käyttöön. Hiiren pituus ilman häntää sen kiipeillessä antennijohdolla tuntui olevan 8-10cm, juostessa sama. Väritys vaalea beessiin vivahtava hiirenharmaa, korvat unenpöpperöisen silmissä pyöreät. Tuli mieleen peltohiiri...en ole vielä googlannut kuvia. Niin ja hiirennakkia ei ole mökistä löytynyt.
  
Oiskohan ollut viime kesänä, kun uusiokäytin muutaman poppanaliinan. Uusi istuinsuojus/pehmuste tarvittiin tai oikeammin haluttiin. Siis minä halusin ja tein sen näistä miehen sisaren kutomista liinoista. Ne oli viimeistelemättä, joten solmin loimet ja ompelin käsin yhteen. Kaksikin liinaa olisi riittänyt, ehkä, mutta ainakin pysyy hyvin vauhdissa mukana.

Keinutuolin alla on kirpparilta ostettu vaalea matto. Ostin sen, kun halusin nähdä miten valkoinen toimisi tässä tuvassa. No, eihän se toimi siellä missä oleillaan syksyä myöten ja kuljetaan edestakaisin sisään ja ulos. 


Tämän tilkkupeiton, itseasiassa kaksi samanlaista, tein isoista paloista lähinnä vihreänsävyisistä kankaista. Vasemmassa laidassa on omia painamiani kankaita, marmoroitu, sapluunalla painettu ruutukuvio sekä valotuskaaviolla painettu lasten uimarantakuva.

p.s. joutsenpariskunta oli rannassa