kalkkia olkanivelessä ja sitten sairaslomalle

kuva löytyy googlettamalla kalkkiolka

Vasen olkanivel alkoi pikkuhiljaa oireilla ja jomottaa. Parin päivän päästä en pystynyt enää kättä liikuttamaan, enkä nukkumaan säryltä. Kaksi päivää sinnittelin töissä tukien kättä hupparista virittelemääni kantositeeseen. Hirveästi särkylääkettä vaan ja kylmää. 

Työkaverit lupasivat, ystävällisesti, leikata käteni pois kun en sitä kuitenkaan pystyisi käyttämään :D Kuinka ovatkin ajattelevaisia!

Neljäntenä kipupäivänä en enää kestänyt, sain terkkarilta päivystysajan, lääkäri otatti röntgenkuvan ja pisti sitten nivelen pintaan kortisonia. Tunsin neulan piston muuten ei mitään. Kolme reseptiä mukaan, sairaslomaa viikko. Kivun sallimissa rajoissa nivelen liikuttelua.  Varmistin kalkkikertymän syntymekanismia: sitä ei tiedetä, kun traumaakan ei ole ollut. 

Vaikka olen ommellut paljon ja se varmasti rasitti niveltä (huono työasento), mutta rasitus olisi näkynyt ennemminkin kulumana nivelpinnassa! Kalkkia jänteen päähän vaan tulee itsestään, jossain vaiheessa olisi varmaankin kipeytynyt ihan itsekseenkin.

Täällä sitä nyt tylsistytään! Mitään ei pysty tekemään - aurinko paistaa likaisista ikkunoista sisään, pölyä näkyy joka paikassa ja  leijailee valonsäteissä, KÄÄK! Ei vaan voi tehdä asialle yhtikäs mitään :(

Autoakaan ei pysty ajamaan, kun ei pysty rattia kääntämään. Kävellä voisi lyhyitä matkoja, jos käsi pysyy rentona ja tuettuna. Jos saan puettua vaatteet päälle, voisin mennä ulos! Kirjastoon!

Toipumisennuste: ei tiedä, voi kestää parikin vuotta.

Helene Schjerfbeck: Toipilas

terveisin,

Hienotar

Verkossa, spider web osa 4: valmista

Suunnattomien ponnistelujen jälkeen olen saanut peiton valmiiksi ;) Ratkojaa ja saksia on käytetty melko ahkerasti. Tässä se nyt kuitenkin on reunoineen kaikkineen. Ratkaisevat mitat ovat leveys n. 115cm ja pituus n.200cm. Reunakaitaleet lisättyäni ompelin peiton pussiin taustakankaan kanssa. Sen jälkeen suljin pienillä pistoilla kääntöaukon ja tikkailin reunoista vielä kiinni kaikki osat. Ja - aina mulle käy näin, reuna kupruilee.

                          terveisin





 

Verkossa - spider web osa 3

Selailin päivityksiäni tammikuulle, 25. päivä (A) tein ensimmäisen harjoitusblokin verkossa-peittooni. Sehän oli vino. Rupesin keräilemään printtipaperiliuskoja (töistä roskiksesta - dyykkari iski jälleen). Puhelinta päivystäessäni taittelin muutamia A4:a kolmioiksi (sori, käytin siis hiukan työaikaa käsitöihin). Kotona taittelin ehdottomasti suurimman läjän papereita.

Mielikuvissani häämötti turkoosi-pinkki verkko. Keskustoihin halusin lähinnä pinkkiä. Aika paljonhan näitä sävyjä löytyi pahvilaatikoista, pusseista ja kaapeista. Löysin myös itse värjäämiäni marmoroituja kangaspaloja. Leikkelin suikaleita, enimmäkseen 5cm levyisiä, ja sitten vaan kone laulamaan. Kolmiot liimasin paperimallineeseen paperiliimalla, ensimmäisissä suikaleissa kolmioihin tikatessani pidin huolen saumanvaroista ja kankaitten reunojen kohdistuksesta. Sen jälkeen rentoa asennetta. Ompelin keskimäärin neljä kolmiota illassa eli yhden blokin, toisinaan enemmän ja toisinaan en yhtään. (B)

Blokkien yhdistämisvaiheessa tulinkin vaativammaksi - halusin samansävyisiä ympyröitä, joten aloin ommella suunnitelmallisemmin. Väreille yhteneväisempiä kavereita vierelle. Yksi valmis kolmio pöydällä, kun ompelin muita kyseiseen neliöön. Ja loppujen lopuksi käytin jämäpaloja edellistä paloista.

 

Silitin palat paperin kanssa, tasoitin reunat ja yritin repiä papereita pois varo-varo-varovasti. Enemmän onnistuneesti kuin epäonnistuneesti. Yhdestä palasta ompeleet repesivät, siinä olikin langankireys löysällä. Suunnittelen ompelevani tämän blokin kaitalepalat yhteen käsin. Saisin harjoitella mini pieniä pistoja samalla.



Sitten tuli muutos: olin ajatellut tämän ensin itselleni. Kolmas kummityttöni oli valittanut loukkaantuneena äidilleen: miksei hän kummityttönä saa lahjaa, kun äiti (C) ja sisar (D) ja sisaren vastasyntynyt tytärkin (E) saavat lahjoja! Onneksi sisareni kertoi tämän minulle kummitytön kuullen. Ilmeestään päättelin, että asia oli hänelle tärkeä. Lohdutin, ettei tiedä mitä tädin ompelukaapista löytyykään! Kyselin häneltä lempivärejään: kuulemma vaaleanpunainen tällä hetkellä! Siskoni huudahti: ja sininen!! Mikä sattuma, juuri nuo värit tässä työn alla olevassa peitossa :D.

Päällinen on kooltaan sopiva sängynpeitoksi sekä torkkupeitoksi. Täytyy mietiskellä teenkö reunukset ja miten kokoan peitoksi sekä taustakankaan sävy (pinkki). Yhtenä ideana on mustat reunukset, mustahan korostaisi värejä. Ideoita??

                   Hienotar

kirjailuharjoituksia4 -laakapisto ja linnunsilmäpisto

Kas kummaa, kun kukaan ei päivitä meidän blogia! Monta kertaa käyn katsomassa, eikä uutta ole syntynyt. Tyttärellä on opiskelukiireitä eikä ehdi muuta tehdäkään. Ai niin, täähän on munkin blogi:

 - kaikkiko mun pitää hoitaa :DD

Vähän sumuinen kuva, otin päivänvalon aikaan. Lankoina villalankoja, pohjakangas sama keittiöliina kuin aiemminkin. Vapaalla kädellä hahmoteltu orvokkia kaukaisesti muistuttava kukkanen. Keskustan emit ja heteet keltaisilla linnunsilmillä kuten hennot lehdetkin.

  

 Peltiseen laatikkoon, töissä roskiksesta pelastettu (kyllä työkaverit nauroivat), sulkeutuvat nyt kirjontaharjoitukset! Hauskaa oli ja aivan varmasti palaan ohjekirjojen pariin uudemmankin kerran. Nyt uusien haasteiden pariin, mitähän seuraavaksi? Jännää nähdä ;)

Aiemmat kirjontaan liittyvät kirjoitelmat täältä, täältä, täältä, ja täältä

  

 Hienotar

kirjailuharjoituksia3 -kaksivärinen etupisto ja kierrepujottelu

Näistäkin tuli oikein kivoja kuvioita. Suorastaan herkullisia. Kahdella erisävyisellä langalla etupistoja ja sitten toisilla kahdella erisävyisellä pujottelua muodostuneitten tikkien alta. Hauskaa :D  

Aiemmat harjoitukset näet täältä ja täältä.

Kopioin kirjastani silkkipaperille kirjaimen, kiinnitin kankaaseen nuppineuloilla ja ompelin tikkipistoja punaisella langalla silkkipaperin läpi. Liilalla pujottelin tikkien alta puolelta toiselle. Muotoon tulikin mukavaa pehmeyttä, vähän kuin vapisevalla kädellä kirjoitettua.

 Sydämen toiselle puolelle laitoin pyyhkeen alkuperäisen ristipistoilla kirjotun nimikoinnin. Tulipa sekin säästettyä. Kärjessä ensimmäiset kokeilut linnunsilmäpistoista ja laakapistoista, peitin näillä kankaassa olevan tahran. Hyvä keino ommella piiloon. (Saumanvarat jäivät tässä ulkopuolelle, ehkä tarkoituksella tai sitten ei!)

M-kirjaimet samalla tekniikalla, toisessa kaksinkertainen pujottelu, toisessa pujottelua vain kerran. &-merkki kaksivärisiä etupistoja, piirsin merkin ihan itse.

Hyvät lukijat: pujotelkaa tekin laskiaisen kunniaksi :D

Liukasta laskiaista - pitkiä pellavia!!

Hienotar