 |
| kuva löytyy googlettamalla kalkkiolka |
Vasen olkanivel alkoi pikkuhiljaa oireilla ja jomottaa. Parin päivän päästä en pystynyt enää kättä liikuttamaan, enkä nukkumaan säryltä. Kaksi päivää sinnittelin töissä tukien kättä hupparista virittelemääni kantositeeseen. Hirveästi särkylääkettä vaan ja kylmää.
Työkaverit lupasivat, ystävällisesti, leikata käteni pois kun en sitä kuitenkaan pystyisi käyttämään :D Kuinka ovatkin ajattelevaisia!
Neljäntenä kipupäivänä en enää kestänyt, sain terkkarilta päivystysajan, lääkäri otatti röntgenkuvan ja pisti sitten nivelen pintaan kortisonia. Tunsin neulan piston muuten ei mitään. Kolme reseptiä mukaan, sairaslomaa viikko. Kivun sallimissa rajoissa nivelen liikuttelua. Varmistin kalkkikertymän syntymekanismia: sitä ei tiedetä, kun traumaakan ei ole ollut.
Vaikka olen ommellut paljon ja se varmasti rasitti niveltä (huono työasento), mutta rasitus olisi näkynyt ennemminkin kulumana nivelpinnassa! Kalkkia jänteen päähän vaan tulee itsestään, jossain vaiheessa olisi varmaankin kipeytynyt ihan itsekseenkin.
Täällä sitä nyt tylsistytään! Mitään ei pysty tekemään - aurinko paistaa likaisista ikkunoista sisään, pölyä näkyy joka paikassa ja leijailee valonsäteissä, KÄÄK! Ei vaan voi tehdä asialle yhtikäs mitään :(
Autoakaan ei pysty ajamaan, kun ei pysty rattia kääntämään. Kävellä voisi lyhyitä matkoja, jos käsi pysyy rentona ja tuettuna. Jos saan puettua vaatteet päälle, voisin mennä ulos! Kirjastoon!
Toipumisennuste: ei tiedä, voi kestää parikin vuotta.
 |
| Helene Schjerfbeck: Toipilas |
terveisin,
Hienotar
No voi ei, kuulostaapa tosi kurjalta! Toivotaan että toipuminen sujuisi sutjakkaammin. Yritä silti nauttia lähestyvästä keväästä ja auringosta (tahroineen ja pölyineen), itsellä ainakin valo virkistää kummasti mieltä. Jospa kirjastosta löytyisi jotakin mukavaa luettavaa. Parempia vointeja!
VastaaPoistaVoih! Sun ei auta muu kuin puhua paljon, tai laulaa, ja liikunnasta ehkä askelkyykyt? Toivottavasti se piikki auttaa pian. Ei kyllä naurata, vaikka aloitin kommentin vitsikästä tavoitellen!
VastaaPoistaOi, voi. Miehelläni on ollut joskus parikymmentä vuotta sitten kalkkia olkapäässä. Kortisoonia pari kertaa ja siinä se. Toivottavasti pääset yhtä helpolla : )
VastaaPoistakiitos Teille kannustuksesta! Vaikeinta on kun ei voi tehdä mitään (=käsitöitä). Onneksi kirjastosta löytyi parikin mielenkiintoista kirjaa! Toivottavasti pääsen helpolla :)
VastaaPoistaKauhistus, pakollinen tauko käsitöihin! Paranemisia ja tsemppiä!
VastaaPoistaVoi, voi aivan tulee paha mieli sinun puolesta, ei ole hauskaa, toivottavasti olkapää paranee nopeasti!
VastaaPoistaToivotan pikaista paranemista! Tiedän itsekin, miten se käy mielen päälle, kun ei voi tehdä asioita, joista nauttii. Itsekin olkapään kanssa olen taistellut, mutta jo sen verran tuttu vaiva, että osaan annostella käsitöitä oikeassa suhteessa ettei kipeydy pahemmin. Tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaKiitokset empatiasta!
VastaaPoistaUps, voiko tuollainenkin vaiva tulla?
VastaaPoistaOliskohan nyt "Iloisen luuserin käsikirjasta" apua? En ole varma, mutta jostain tuollaisen kirjan bongasin ja laitoin itselleni muistiin vastaisuuden varalle, että kun seuraavan kerran tulee terveydessä totaalinen "pysähdys". Adam Jeman, 2000.
Toipumisia!
Joo, elimistö alkaa jo rapistua tässä iässä. Pahinta on ollut mieletön kipu ja ettei käsi nouse ylöspäin kuin 10 astetta, tällä hetkellä. Siksi ompelen käsin :D Kiitos kirjavinkistä
Poista