Ihme kyllä: punaiset kankaat alkoivatkin loppua ja täytyi kunnolla kaivella varastoja. Löytyi omaa painamaa ja värjättyä sekä batiikkia että marmoroituja paloja. Lisäksi huomasin haluavani pilkullista kangasta, enkä halunnut ostaa mitään. Niinpä valkoinen lakanakangas ja kangasväri yhdistyivät;) Liimasin kynän päähän tuolinjalkoihin tarkoitettuja pieniä pehmusteita, ensin muovisen 1cm halkaisijaltaan ja siitä tuli kuviollisia pieniä ympyröitä. Sitten liimasin kynän päähän huopatassun ja sain vähän isompia pilkkuja. Huovalla tuli kauniimpaa jälkeä kuin muovisella (liian kova pinta, eikä imenyt väriä riittävästi). Olipa hyvä etten ollut aikoinani myynyt värejä pois, nehän säilyvät hyvin suljettuina tosi kauan. Nyt jo 18vuotiaat värit toimivat vallan mainiosti.
Yksi haaveri kyllä kävi, havaitsin sen vasta jälkikäteen, silittäessäni pilkkuja oli rauta liian kuumalla ja tuli pienelle alueelle ruskeita palamisen jälkiä, yyh. Ne eivät tässä pinnassa näy ellei osaa etsiä ja silloinkin hankalat löytää, onneksi. Itsekin joudun tarkkaan katsomaan ja etsimään. Niin ja tunnustan ostaneeni yhden pienen palan omenakangasta, se oli ainut uusi.
Peiton mitat ovat nyt 146cm leveys ja pituus 192cm, riittävän suuri.
JA KÄÄK, nyt vasta kuvasta huomasin, että pilkullisten kaitaleitten oli tarkoitus olla molemmin puolin pitkiä sivuja. Ne on kaikki samalla puolella, olen siis ommellut väärin kaitaleraidat yhteen. Tytär kylläkin sanoi ettei se haittaa, niin ja mikään pro en todellakaan ole, sanoo harrastaja hienotar!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!
Kivaa kun piipahdit ja tervetuloa uudelleen ;)