pinkki neuletakki vanhasta puserosta

Kaapissani lojui Espritin neulepusero, oikein sellainen makkarankuori. Väri oli mieleinen ja kangas hyvänlaatuinen, mitä nyt hivenen rypyssä säilytyksen jäljiltä. Joitakin viikkoja sitten löysin Eurokankaasta sävyltään puseroon sopivaa neulosta, ja siitä se sitten lähti! Leikkasin etukappaleen halki, siksakkasin reunat myös kaula-aukon kaitaleen vierestä. Poistin kaitaleenkin.

Uudesta kankaasta leikkasin röyhelöä. Ompelin sen koneella puseron etureunoihin, silitin saumanvarat etukappaleen puolelle. Kaula-aukon kaitaleen halkaisin, silitin reunat keskelle, kiinnitin käsin saumanvarojen päälle. Vielä yritin koristetikkausta muliinilangalla etupistoin röyhelön reunaan.

Toivoisin tästä uutta uskollista ystävää, puseroakin käytin sentään aika monta vuotta!

Hienotar

ps. tähän vielä toppi, joskus ;)

muokatun t-paidan muokkaus

T-paita sai uudet hihat (simppelia - t-paita) jo lähes kaksi vuotta sitten. Paitaa käytin vain muutaman kerran, koska kaula-aukko oli liian avoin. Talvella ompelin reunaan röyhelöäkin tähän malliin, ei iskenyt pyöreässä aukossa.

Eilen löysin www.trashtocouture.com blogista idean. Tätä kokeilin. Piti ommella putki, yksi sauma, kiinnittää V-muotoon leikattuun kaula-aukkoon, toinen sauma. Aika hyvin ommeltu yhdellä kädellä, jo nuppineulojen poistaminen kipeällä kädellä oli vaivalloista. ((sairasloma)

Kankaana samaa trikoota kuin hihoissakin, onneksi sitä löytyi vielä kaapista. Lisäänkö napit vai en - siinäpä pohdittavaa! Entäpä helma: kuminauhaa, solmimisnauha, laskoksia toiseen reunaan?? Kumpaan reunaan? Lisää pohdittavaa :) (Ihanaa, kun ongelmat voi joskus olla näinkin pieniä asioita!! Häiritsee noi leikatun lapun jäännöksetkin) 

terveisin,

Hienotar

pientä järjestelyä

Kun ei muuhun pysty (miksi?), niin edes pientä ompelupöydän järjestelyä :D

Onhan laatikon sisältö edes hivenen paremmassa järjestyksessä, edes jonkin aikaa.

ennen

jälkeen

Saa ajan edes kulumaan:)

terveisin 

Hienotar

rasioita seinäkalenterista

Täällä ollaan, edelleen toipilaana! Tekemistä pitää keksiä, että saa ajan kulumaan, ja tänään keksin tämän:

Olen pyöritellyt viime vuoden seinäkalenteria raskimatta heittää sitä keräyslaatikkoon. Sillä silmällä kun katselee, nyt varsinkin kun on aikaa, alkaa ideoita kummuta. No, ainakin tämä yksi. Otin Nuorenmiehen edelleen lainassa olevan Origamikirjan (1) (2) selailua varten, päämääränä löytää ohje laatikon taittelua varten. Helppoa kuin mikä, leikkasin kalenterin kuvat neliöiksi -ja siitä se sitten lähti, paperin taittelu ;).

 Taittelin kuusi kuvaa, sain kolme rasiaa!

rasia ja kansi

sisäpuolelta

terveisin

Hienotar

vapaata konetikkausta - harjoittelupaloja

Esittelin Tyttärelle tikkaamiani paloja. Tulevan oman fysioterapeuttini kommentti: kankaan liike pitää saada lähtemään vartalosta, ei kädestä! (vrt.edellinen kirjoitus) Niinpä, ei sitä innoissaan muista! Tikkauskirjassa huomautetaan työasennon tärkeydestä ja jumppataukojen pitämisestä, oppi ei ojaan kaada! Kantapään kautta oppii parhaiten!

Kokosin tilkkuvoileivän, käytin vanupalasuikaleita välissä, ja kiinnitin kerrokset yhteen. Pienissä paloissa reunoista tavallisilla verhoklipseillä (tuunaajaminä keksi uuden idean). Klipsit on melko napakat, joten voisin hankkia oikeitakin klipsejä tms., helpommat kiinnittää ja irrottaa. Isommissa palasissa kiinnitin kerrokset hakaneuloilla, hankaloittivat tikkaamista koska olivat aina tiellä! Enkä kuitenkaan saanut alakangasta riittävän tasaisesti kiinnitettyä.

Aloitin harjoitukset tavallisella ompelulangalla ja koneessa normaali nopeus. Painoin kaasua rauhallisesti, kangasta liikuttelin välillä hitaasti ja välillä liian nopeasti. Tuli hyppytikkejä.

Kokeilin laittaa koneen puolinopeudelle ja kaasua täysille. Liikuttelin kangasta melko nopeasti. Tuloksena parempia tikkejä, ei hyppyjä, ja kauniita pyöreitä kuvioita. Ainoa ongelmana huomioida langat ja liikkeen suunta - vapaatikkauspaininjalka saattoi koukata tikin alta ja ihmettelin mikä jumittaa. Tuloksena syttyä.

Löysin Aurifilin tikkauslankojeni (klik) ovelan säilytyspaikan (piirongin laatikossa ompeluhuoneessani??). Tikkausohjekirjani, (klik), neuvoa kerrankin noudattaen, puolasin alalangaksi myös Aurifilia. Kuviot näkyvät huomattavasti paremmin kuin tavallisella ompelulangalla, ihanaa.

Nämä on mun suosikit

taustapuoli

Viimeisenä tikkailin tämmöisen palakasan:

tästä olin alunperin pari vuotta sitten suunnitellut tekeväni lahjakassia. Voihan siitä vieläkin kassin tehdä, muuten epämääräiset palaset eivät innosta enää. (Ja tämän tikkaamisen jälkeen käsi todella kipeytyi)

Onnistuin myös tikkaamaan taustakankaan kaksinkerroin!

Lopputulemat arvoisan pääministerimme tyyliin: 

Yksi: Harjoitus tekee mestarin - jossain vaiheessa ;) 

Kaksi: Perusompelukoneella on hankalaa tikata isoja pintoja :\

Kolme: Pidä huoli hyvästä ergonomisesta työtavasta :)

Terveisin,

Hienotar

PS. kortisonipiikki auttaa jo :D

kalkkia olkanivelessä ja sitten sairaslomalle

kuva löytyy googlettamalla kalkkiolka

Vasen olkanivel alkoi pikkuhiljaa oireilla ja jomottaa. Parin päivän päästä en pystynyt enää kättä liikuttamaan, enkä nukkumaan säryltä. Kaksi päivää sinnittelin töissä tukien kättä hupparista virittelemääni kantositeeseen. Hirveästi särkylääkettä vaan ja kylmää. 

Työkaverit lupasivat, ystävällisesti, leikata käteni pois kun en sitä kuitenkaan pystyisi käyttämään :D Kuinka ovatkin ajattelevaisia!

Neljäntenä kipupäivänä en enää kestänyt, sain terkkarilta päivystysajan, lääkäri otatti röntgenkuvan ja pisti sitten nivelen pintaan kortisonia. Tunsin neulan piston muuten ei mitään. Kolme reseptiä mukaan, sairaslomaa viikko. Kivun sallimissa rajoissa nivelen liikuttelua.  Varmistin kalkkikertymän syntymekanismia: sitä ei tiedetä, kun traumaakan ei ole ollut. 

Vaikka olen ommellut paljon ja se varmasti rasitti niveltä (huono työasento), mutta rasitus olisi näkynyt ennemminkin kulumana nivelpinnassa! Kalkkia jänteen päähän vaan tulee itsestään, jossain vaiheessa olisi varmaankin kipeytynyt ihan itsekseenkin.

Täällä sitä nyt tylsistytään! Mitään ei pysty tekemään - aurinko paistaa likaisista ikkunoista sisään, pölyä näkyy joka paikassa ja  leijailee valonsäteissä, KÄÄK! Ei vaan voi tehdä asialle yhtikäs mitään :(

Autoakaan ei pysty ajamaan, kun ei pysty rattia kääntämään. Kävellä voisi lyhyitä matkoja, jos käsi pysyy rentona ja tuettuna. Jos saan puettua vaatteet päälle, voisin mennä ulos! Kirjastoon!

Toipumisennuste: ei tiedä, voi kestää parikin vuotta.

Helene Schjerfbeck: Toipilas

terveisin,

Hienotar

Verkossa, spider web osa 4: valmista

Suunnattomien ponnistelujen jälkeen olen saanut peiton valmiiksi ;) Ratkojaa ja saksia on käytetty melko ahkerasti. Tässä se nyt kuitenkin on reunoineen kaikkineen. Ratkaisevat mitat ovat leveys n. 115cm ja pituus n.200cm. Reunakaitaleet lisättyäni ompelin peiton pussiin taustakankaan kanssa. Sen jälkeen suljin pienillä pistoilla kääntöaukon ja tikkailin reunoista vielä kiinni kaikki osat. Ja - aina mulle käy näin, reuna kupruilee.

                          terveisin