puseron uusi elämä

Näiden ostosten pino on vaatinut huomiota ja miettimistä. Tiesin kyllä mitä aioin näistä tehdä, mutten vaan ole saanut tartuttua työhön. Tuunaus tai blogin pito ei ole velvollisuus, siitä on hyvä löytyä iloa. Tänä aamuna sain kuin sainkin työvireen ja ensin jäljensin pipon kaavan Suuri käsityölehdestä no 2/13. Sitten silitin ryppyiset puserot ja sovittelin kaavaa siniselle puserolle. Siitä tuli koeversio, liian iso, liian selkeät saumat - yhdistinkö kappaleet väärin...Sitten samasta sinisestä pienempi pipo, johon muokkasin kaavaa, tuli parempi. Lopuksi tein raidallisesta puserosta itselleni kevätpipon ja kaulaliinan. Nämä onnistuivatkin kivasti.=} Kaulaliinaan käytin hihat ja loput kankaat miehustasta, mitat pituus 136cm ja leveys kaksinkertaisena 11cm. Ompelin miehustan palat yhteen ja kavensin hihojen levennykset pois. Sitten vaan tuppiloksi ja käännetään oikein päin.

ostokset silitettyinä osittain

ripsimatto ja pyramidi tilkkupeitto

Maton kudoin ylimääräisestä lunastamastani loimesta viime keväänä. Leveys 150cm ja pituus 180cm. Keräsin kaikki vihreät mitä itselläni oli ja kudontakavereilta ostin lisää. Kirkkaina raitoina käytin omia leikkaamiani puuvillakuteita. Nuorimies kiinnostui maton väreistä, matto on hänen opiskelijaboksinsa lattialla.

Peiton tein nuorelle miehelle muutamia vuosia sitten, hän itse valitsi kankaat. Tässä kaikki kankaat on uusia, siis tätä työtä varten hankittuja. Väreinä lime, liila, musta ja valkoinen. Kooltaan sängynpeitto. Kohdennukset eivät onnistuneet, kuten kuvasta huomaa; päällisen kokoaminen oli vaivalloista.

Verhokangas on Vallilan tuotantoa. Verho, matto ja tilkkupeitto nuorenmiehen lempivärejä ja sopivat kaikki yhteen.

punainen tilkkupeitto

VALMIS! Jihuu, sain vihdoin päätettyä punaisen tilkkukasan reunuskaitaleen kankaan. Käytin retrokuosista pöytäliinaa, mikä sopiikin väreiltään kivasti kirjavaan pintaan. Tämä pöytäliina on anopin jäämistöstä, joten suuri kunnia sille 70-luvun innovaatiolle (Borås cotton), ja sille että voin aina muistella anopin tyyliä väreissä. Lisäksi liina sai uuden elämän, koska oli jo hivenen kauhtunut, enkä siitä kuitenkaan olisi halunnut luopua. Tilkkuhommiin sopii erityisen hyvin. Tikkasin koneella osin suoralla ompeleella ja osin kolmenpiston siksakilla.
Taustakankaaksi käytin aikoja sitten kirpparilta löytämäni vaaleanpunaisen kukikkaan verhokankaan sekä joitakin kaitaleita muista pinkeistä löydöistä. Vaaleassa vaan näkyy kaikki mahdolliset pöyhiukkaset, minkä totesin jo peittoa kasatessani. Täytynee vaan höpsytellä usein, päällispuolen kirjavuudessa ei varmasti mikään irtonainen lanka näy. 
Eihän tää mikään täydellinen peitto ole, mutta punaiset tuli käytettyä lähes kaikki. Mitähän seuraavaksi: teenköhän samanlaisen sinisävyisistä kankaistani? Maybe, maybe...

pitsikangas

Eilen sain otettua valmiin kankaan pois puista. Olipa hauskaa tarkastella eri lankojen ja sävyjen käyttäytymistä yhdessä sekä kuvion muotoa. Reunojen kanssa ei tarvinnut olla tarkkana, kun piiloutuvat saumanvaroihin joka tapauksessa. Kuvio tulee esille parhaiten kun lankojen paksuusero ja väriero on sopiva. Valkoisella näkyy viitteellisesti, mustalla ja valkoisella jo jonkin verran. Pinkissä sekä vihreässä erilaisena. Parhaiten näkyy meleeratulla sinisellä ja valkoisella. Ilmeisesti meleerattu puuvillalanka oli sopivan paksua ja pehmeää, toisena kuteena ohut valkoinen virkkauslanka, loimi musta. Leveys 47cm suoraan puista, kutistunee kun höyrytän vielä ennen ompelua.

miehen sukat

Näiden sukkien pariksi kudoin myös miehelle omat sukat. Vaihdoin paksumman langan ja isommat puikot, muuten sävelletty. Silmukoita puikoilla oli 18, aluksi pari cm resoria ja sitten kuviota, kantapään tein raidallisena. Kärjessä vaihdoin kuviota, ettei terä vaikuttaisi niin valtavan pitkältä. Niin ja unohdin aloittaa kavennukset ajoissa, joten tuli vähän pyöreät, aina jotain valitettavaa. Kun ei viitsi purkaa, niin ;(
Aloittelin sukat keskellä talvea ja maaliskuisen auringon paistaessa kirkkaasti näyttävät synkähköiltä. Mustan langan loputtua jatkoin tumman harmaalla.

rairuoho vihertää talouspaperin päällä

pitsiä

Tyynykankaan loimen lopussa sain kokeilla kuteitten eri värejä, ensi viikolla saadaan loimi pois otettua. Sen jälkeen aloitan kukkarokankankaitten kudonnan. Tulipahan nyt kantapään kautta opittua tärkeä asia: musta korostaa väriä ja valkoinen sammuttaa. Ostin pinkkiä lankaa ja ajattelin että sävy rauhoittuu mustassa loimessa - just niin, toisin kävi. Ei kylläkään tässä kuvassa...

esimakua pitsityynyistä

punaherukkapiirakka

Suosikkipiirakkamme on jo parin kesän ajan sadonkorjuuaikaan ollut kinuski-kissan Mamma mian marjapiirakka punaherukoista tehtynä. Mascarponella se on aivan suussa sulava, mmm. Suosittelen kokeilemaan, yhdistelmä on aivan valloittava. Tänään töissä keskustelimme terveellisistä ruoista ja mieleni alkoi tehdä tätä piirakkaa =). Ainut leivonnainen, josta puolisokin pitää, kirpeä ja makea yhtäaikaa.
Terveellisyydestä en niin tiedä, mutta kaikki työkaveritkin ovat siihen ihastuneet, tästä ei varmaankaan heille riitä, sori vaan, syön sen parissa päivässä ihan itse.

Marjoja pakastan tätä piirakkaa varten, vieläkin on pari litraa jäljellä - ehkäpä innostun toisenkin kerran leipomaan, saa nähdä.

mökkikautta odotellessa (korjauksia meneillään -kuten kuistin ikkuna)

kehyskukkaro

Ostin kukkaronkehyksiä askartelukaupasta harjoittelua varten. Kudonnassa syntynee vielä tänä keväänä kangasta kukkaroita varten, joten harjoittelu kehysten kiinitystä varten on tarpeen. Ehkei uusi kangas mene silloin pilalle. Esittelen nyt uusimman käsityökokoelman jäsenen, olkaa hyvät - kukkaro ;)

Tekstiililiima pursuaa vähän ja puristuksesta tuli jälkiä. Käytin tonkia ja suojana nelinkertaista farkkupalaa, kankaanreunaa työnsin kehyksen sisään talttapäisellä ruuvimeisselillä. Vuori on kuitenkin liian suuri, vaikka käytin samaa kaavaa molempiin osiin, saumanvaroissa siis eroa. Päällikappale vanhaa pöytäliinaa kuten tyynyssä eilen.
Analyysi: liian hätäinen työskentely.

infinity dress

Tytär on saanut kunnian toimia ystävättärensä kaasona ensi kesänä. Kerrankin ajoissa pukua suunnitellessaan. Tämä oli hänen mieleisensä opiskelijan budjetilla, Infinity dress (infinity=äärettömyys), kolmen metrin pätkällä kangasta hän ompeli viime viikon sunnuntaina mekon valmiiksi. Väri on harmahtavan liila, kaasolle sopiva rauhallinen sävy, materiaali laskeutuvaa lycraa. Ohjeen löysi googlaamalla (esim täältä ohje) kaavoineen. Kaupan myyjän neuvosta, hame on kahdesta kappaleesta, siis menee vähemmän kangasta, hyvä idea ammattitaitoiselta Eurokankaan myyjältä :)

 Olisikohan kieliopillisesti oikein suomenkielellä ääretön mekko vai monien mahdollisuuksien mekko vai aina erilainen tai uudistuva mekko jne.?

sämpylät

Samalla kun ompelin tyynyä, oli sämpylätaikina nousemassa. Tosin taikinan teko oli aloitettu jo 6 päivää sitten juuren hapattamisella. Kodin kuvalehdessä oli ohje happaman vaalean leivän tekoon. Halusin kokeilla sitä, happani muttei noussut. Olisikohan pitänyt? Leipoutui hyvin ja makukin hyvä, oikeastaan aika normi sämpylä. Lehdessä oli myös ohje ruisleivän juureen, mutta tästä oli helppoa aloittaa. Juuren pitäisi olla vellimäistä enkä tällä ohjeella sellaista saanut, joten lisäsin nesteen määrää. Pidin jääkaapin päällä lämpöisessä välillä sekoitellen ja ruokkien. Jauhot pitää punnita, ehkä siinä olikin vika kun vaakani on mitä on. Uusi pitäisi hommata.

Hapan vaalea leipä, juuri: 

250g esim täysjyväjauhoja
2,5 dl kädenlämpöistä vettä
1/2 rkl hunajaa

Ruokitaan kahden päivän välein samalla määrällä nestettä ja jauhoja, alkoi tuoksua happamalta neljän päivän jälkeen mutten ehtinyt leipoa silloin. Sitten melko normi taikina ja kohoamaan, sämpylöiksi ja uuniin. Ovat aika painavia.

punainen tyyny

Tilkkupeiton jämäpaloista tein pienen tyynyn. Reunus on vanhaa pöytäliinakangasta, luulisin sen olevan 60-70 -luvulta anopin jäämistöstä. Takakappaleelle ompelin vetoketjun. Kaikki oli hienosti kunnes käänsin päällisen oikein päin - ja vetoketju hajosi, plääh. Sain sen jotenkin kasaan, mutta venkuroi niin etteivät raidat osu kohdalleen. Harmillinen juttu.

Tikkauksena kokeilin diagonaalia viinipunaisella langalla, no jaa

punaisen tilkkukasan jatkoa

Päätin tehdä peiton ilman reunuskaitaleita, piti siis leventää ja vähän jatkaa, jotta peittoon voisi kietoutua kunnolla. 

Ihme kyllä: punaiset kankaat alkoivatkin loppua ja täytyi kunnolla kaivella varastoja. Löytyi omaa painamaa ja värjättyä sekä batiikkia että marmoroituja paloja. Lisäksi huomasin haluavani pilkullista kangasta, enkä halunnut ostaa mitään. Niinpä valkoinen lakanakangas ja kangasväri yhdistyivät;) Liimasin kynän päähän tuolinjalkoihin tarkoitettuja pieniä pehmusteita, ensin muovisen 1cm halkaisijaltaan ja siitä tuli kuviollisia pieniä ympyröitä. Sitten liimasin kynän päähän huopatassun ja sain vähän isompia pilkkuja. Huovalla tuli kauniimpaa jälkeä kuin muovisella (liian kova pinta, eikä imenyt väriä riittävästi). Olipa hyvä etten ollut aikoinani myynyt värejä pois, nehän säilyvät hyvin suljettuina tosi kauan. Nyt jo 18vuotiaat värit toimivat vallan mainiosti.

Yksi haaveri kyllä kävi, havaitsin sen vasta jälkikäteen, silittäessäni pilkkuja oli rauta liian kuumalla ja tuli pienelle alueelle ruskeita palamisen jälkiä, yyh. Ne eivät tässä pinnassa näy ellei osaa etsiä ja silloinkin hankalat löytää, onneksi. Itsekin joudun tarkkaan katsomaan ja etsimään. Niin ja tunnustan ostaneeni yhden pienen palan omenakangasta, se oli ainut uusi. 

Peiton mitat ovat nyt 146cm leveys ja pituus 192cm, riittävän suuri. 

JA KÄÄK, nyt vasta kuvasta huomasin, että pilkullisten kaitaleitten oli tarkoitus olla molemmin puolin pitkiä sivuja. Ne on kaikki samalla puolella, olen siis ommellut väärin kaitaleraidat yhteen. Tytär kylläkin sanoi ettei se haittaa, niin ja mikään pro en todellakaan ole, sanoo harrastaja hienotar!

punainen tilkkukasa

Kankangaskaapin siivousta mietiskelin eilen aamulla - leikkelin punaiset, ruskeat ja osan valkoisista kaitaleiksi. Ompelin ja trimmasin syntyneet kappaleet suorakulmaisiksi 30 cm pituisiksi kappaleiksi. Nämä taas yhteen 120cm leveiksi raidoiksi, näitä kuusi kappaletta. Näistä kuudesta aina kahdesta pitkät sivut yhteen. Ja tässäpä nyt ollaan, luovan tauon aikana kypsyttelen ajatusta, miten tästä eteenpäin?

Design wall, eiku keittiön lattia=}

kaksi x 3 kaitaleriviä yhdessä

toinen pirtelörätti

Mitä oikein kuvittelin - eihän 50g kerästä tule montaakaan rättiä, höh kaksi vain. Tässäpä on se toinen.

kyllä nyt on kuvattu

tee-värjäyksen tulos

Ahneella on hmm loppu, sanotaan. Pussilakana oli liian suuri tähän kokeiluun, tulos on hyvin kirjava. Sävy itsessään on vanhahtavan ruskea, kaunis, mutta niin valitettavan kirjava. Matonkuteiksi on menossa, joten ei siinä haittaa. En kuitenkaan aio lähiaikoina vielä leikellä, joten jos hirveästi rupee ärsyttämään, voin värjätä toisella värillä ensi talven töitä suunnitellessa. Kerran olen jo pessyt ja väri pysyi. Kyllähän tee pinttyy kiinni, varmaan paremmin kuin kahvi. Tai sitten olisi ollut hyvä laittaa myös värjärin soodaa paremman kiinnityksen aikaansaamiseksi. (Voinet katsoa ennen kuvat yo. kokeilu linkistä.)

pirtelöstä rätiksi

Kävin kaupassa muihin projekteihin tarvikkeita hakemassa. Lankahylly on aina vastustamaton, aina. Tällä kertaa hypistelin bambulankoja ja yksiväristen lisäksi sormeni löysivät Pirtelön ;) Sekoitus bambua, viskoosia ja polyamidia, Novitan kausilanka. Jee, tästähän mäkin teen tiskirätin. Mikrokuituiset ovatkin jo lähes kuitua eli hyvin kuluneet.
Talvilomalaisen unirytmi on jo sekaisin, telkkaria katsellessa bambupuikot helisivät ja ensimmäinen tiskirätti oli valmis. Taatusti ilmava ja kuivunee nopeasti, puikot ovat no 5 ja parikymmentä vuotta vanhat. Tai jopa yli 20v. Hyvä, että ostin vain yhden kerän, tästä saa monta monta rättiä.

Lavastin kuvaa varten asetelman keittiön työtasolle:

Hei, mä tuunaan sut!

Kirpparilta ostettu samettihame odotteli muokkausta puolisentoista vuotta. Olisi pitänyt käyttöä varten vain hieman avata vastalaskoksia. En viitsinyt, hameita on riittämiin, ja kun en hamostele kuin kesäisin, tuntui tarpeettomalta. Joskus loikoillessa iskee kuningasidea, jep, ja tästä teinkin eilen kassin. Kavensin kummastakin sivusta niin, että sain vetoketjun taskua varten. Helmasta leikkasin aimo palan hihnoja varten. Vuoria varten nappasin tilkkukasasta ensimmäisen sävyihin sopivan palan ja siihen taskua varten toisen palan. 

Kassia voikin nyt

käyttää kääntökassina, jos haluaa 

- mut ei oo pakko, hei!